sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Aleksis Kiven kuolinmökki

Aleksis Kivi, alunperin Alexis Stenvall (1834-1872) oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Hänen viimeinen asuinsija sijaitsee Tuusulan rantatien varrella. Pieni vaatimaton mökki kuvaa vain 38-vuotiaana kuolleen kirjailijan loppuelämän vaiheita köyhyydestä ja kodittomuudesta. Kivi ei aikuisenakaan kyennyt hankkimaan omaa kotia, hän kuitenkin haaveili ostavansa lapsuudenkotinsa Palojoelta. Aleksis Kivi syntyi Nurmijärvellä viisilapsiseen räätälin perheeseen. Hän aloitti koulun 12-vuotiaana Helsingissä ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana. Sen jälkeen hän suoritti jonkinverran yliopisto-opintoja. Opiskeluaikona Kivi ystävystyi sen ajan vaikuttajiin J.V Snellmaniin, Elias Lönnrotiin ja Fredrik Cygnaukseen.  

Kiven luomiskausi kesti vain noin kymmenen vuotta, mutta hänen tulonsa jäivät niukaksi. Aikuisena Kivi oli luonteeltaan pidättyväinen, syrjäänvetäytyvä ja rauhattomuus vaivasi usein. Hän käsi masennuksesta jo nuorena, mutta huolestuttavaksi tilanne muuttu Seitsemän veljeksen murska-arvostelun yhteydessä vuonna 1870. Syyksi kunnon heikkenemiseen on esitetty myös velkaantumisesta aiheutunut syyllisyydentunne, uupumus ja muut sairaudet, runsas alkoholinkäyttö ja siitä seurannut deliriumtila. Lopullisesti Aleksis Kiven kunto romahti vuoden 1871 keväällä, jolloin häntä alettiin hoitamaan Lapinlahden sairaalassa Helsingissä. Lapinlahdessa diagnosoitiin "chronica melanckolia" mikä vastaa nykyisin pitkäaikaista masennusta.


Kymmenen kuukauden Lapinlahden sairaalassaolon jälkeen Aleksis kotiutettiin sairaalasta veljensä Albertin ja tämän Karoliina-vaimon kotiin. Aleksis Kivi ei usein poistunut mökistä, hän oleskeli enimmäkseen omassa kamarissaan. Albertin ja Karoliinan viisi lasta asuivat talon toisessa huoneessa.


Aleksis Kivi kuoli 31.12.1872. Hänet haudattiin 4.1.1873 Tuusulan kirkkomaahan uskollisempien ystävien läsnäolessa. Kiven kuolinmökin muidenkin asukkaiden kohtalo oli traaginen. Vuonna 1886  Karoliina iski päänsä saavin reunaan pudottuaan vintin tikapuilta. Albert ja hänen toinen vaimonsa puukotettiin kuoliaaksi mökissä 1913. Täyttä varmuutta ei ole, onko Aleksis Kiven kuolinmökki enää alkiuperäisessä muodossa. 
E.A. Forssell piirsi mahdollisesti ainoan Aleksis Kivestä tehdyn muotokuvan vainajan kuolinvuoteella. 
Savusauna


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskokko

Lankalauantain pääsiäiskokko Seurasaaressa.

Pääsiäispäivä - Pääsiäissunnuntai

Pääsiäissunnuntain ajankohta lasketaan vuosittain kaavan mukaan, mutta se on 22.3-26.4 välisenä aikana kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Pääsiäinen eli pääsiäispäivä on kirkkojuhlista suurin. Se on kirkkojuhlien keskus, ja sen liikkuva ajankohta määrää laskiaisen, palmusununtain ja piinaviikon, helatorstain, helluntain ja kolminaisuuden paikan.Sääntö, jolla pääsiäisen paikka määritellään, päätettiin pitkien riitojen jälkeen Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325.

Pääsiäisen vietto alkaa kirkollisessa mielessä jo laskiaisesta, jolloin laskeudutaan 40-päiväiseen paastoon. Pääsiäisen vietto jatkuu helluntaihin asti. Pääsiäispäivän kristillisenä sisältönä on Kristuksen ylösnousemus. Pääsiäinen kirkkojuhlana perustuu vielä varhaisempiin juutalaisten pääsiäisjuhliin: juutalaiset juhlivat Egyptin orjuudesta pääsyä. Pääsiäisen nimi pohjautuu useassa kielessä heprean kieleen pesah, joka on peräisin paimetolaisten pesah-juhlista.  Kreikaksi pääsiäinen on paskha ransaksi pagues, ruotksiksi påsk. Englantilainen Easter ja saksalainen Ostern on peräisin muinaisgermaanisen kevään jumalattaren nimestä Auestro, Ostero, jonka juhlaa vietetään kevätpäiväntasauksen eli pääsiäisen aikaan.

Suomalaisille papisto keksi oman sanan pääsiäinen, koska ei haluttu juhlalle mitään paskalta kuulostavaa nimeä. Pääsiäinen viittaa paastosta pääsemiseen. Maallisemmassa mielessä päästiin myös piinaviikon ilonpitokiellosta, sai taas leikkiä. Kaakkois-Suomessa lapset kiersivät pääsiäispäivänyönä kotikylässä metelöiden, pyörittäen räikkää tai lehmänkelloa soittaen. Pääsiäisenä aloitettiin myös ulkoleikit.

http://www.arjenhistoria.fi/?q=p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen&limit=40

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Lankalauantai

Lankalauantai, pääsiäislauantai, hiljainen lauantai, palmusunnuntaita seuraava launatai.
Kansan mukaan noidat lähtivät liikkeelle pitkäperjantain iltana ja lankalauantainillan loppuun mennessä pahat työt oli tehty. Noitia yritetttiin erityisesti Pohjanmaalla torjua polttamalla kokkoja. Noidat eivät uskaltaneet lähestyä tulta ja korkealla ilmassa palava tuli saattoi myös estää noitien lentomatkan. Kokonpoltolla turvattiin myös seuraavan satovuoden kasvu ja karjan anti.

Ennen pääsiäisvalkeat olivat oiva tilaisuus nuorisolle päästä tapaamaan toisiaan pitkän ja ankean piinaviikon jälkeen.
Kylän nuoriso kokoontui pääsiäisaattoiltana polttamaan pääsiäisvalkeaa. Naiset pukivat valkoiset vaatteet ja avastivat tukkansa vapaaksi. Nuoriso kokoontui joko maantielle tai jos jonnekin korkealle paikalle. Miehet olivat jo päivällä kantaneet sinne suuren määrän olkia, jotka poltettiin illan aikana. Olkien polttaninen jatkui joskus myöhäiseen yöhön, mutta iloisessa kisailussa aika kului hyvin. 

Mämmi

http://www.arjenhistoria.fi/?q=m%C3%A4mmi

Mämmi on suomalaisten ikioma erikoisuus. Muinoin pitkäperjantain ruokaa oli mm. mämmi, koska muna- maito- ja lihatuotteiden nauttiminen oli ehdotomasti kielletty. Suomessa mämmiä on alettu valmistamaan Varsinais-Suomessa 1700-luvulla, se löydettiin uudestaan 1800-luvun lopulla, kunnes 1930-luvulta alkaen mämmi on jäänyt lopullisesti pääsiäisen ruokaperinteeseen.

Varhaisin mämmi oli keitettyä, imelää ruispuurojauhoa, hapanimelää tahmaista, jota otettiin usein evääksi. Mämmiä syötiin kylmänä jopa leivän päällä. Jotkut saattoivat tulikiellosta huolimatta paistaa mämmin uunissa tuotiropeessa. Mämmi on hyvän maun lisäksi terveellistä, aiheesta voi lukea tarkemmin tästä. Mämmi valmistusohje vaikkapa tästä.

Pitkäperjantai

Pitkäperjantai on Jeeksuksen kärsimyskuoleman muistopäivä, joka on tunnettu jo 300-luvulta lähtien. Myös tavallisten ihmisten "kärsimys" huipentui pitkäperjantaina, sehän on 40-päiväisen paaston melkein viimeinen päivä. Suomessakin on paastottu, silloin ei naurettu, eikä käyty kylillä vaan luettiin kotona uskonnollisia tekstejä tai käytiin kuuntelemassa niitä kirkossa.

Kärsimys ilmeni myös konkreettisestikin, pajunvitsoista sidottiin paastonajan piiska, jolla lyötiin itseä tai vanhemmat löivät lapsiaan, isännät palkollisiaan. Pohjanmaalla saattoivat kaikki lapset pitkäperjantain aamuna saada selkäänsä niin että tuntui. Selkäsauna oli rituaali, ei kurittamista. Joissain paikoissa puhuttiin pääsiäiskauhistuksesta, jossa ihmisten piti kauhistella syntejään, joiden vuoksi Jeesus kärsi ristikuoleman.

Pitkäperjantaina kiellettiin monta asiaa, nämä kiellot koskivat ainakin työntekoa,  ruokailua ja tulentekoa. Osittain sen takia pitkäperjantai on nimensä veroinen, päivä tuntui entisajan maalaiselle pitkälle kun oli tottunut raatamaan. Ateria syötiin, jos ylipäätänsä syötiin ollenkaan, kylmänä vasta auringon laskettua. Muna- maito- ja lihatuotteita ei missään nimessä saanut syödä, kuten ei koko paaston aikana. Jopa lapsen imettäminen saatettiin kieltää. Lähinnä syötiin kapakalaa, silakkaa, kuivaa leipää ja mämmiä.


Vanhoja pääsiäiskoristeita